Joku haastoi minut

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä haastajaa ja linkkaa blogi, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse haastettavaksi viisi eri blogia, joilla on alle sata lukijaa, ja ilmoita asiasta kommentoimalla heidän blogeihinsa
Sain tämän haasteen Nessalta, osoitteesta miuvaan.blogspot.fi, kiitän ja kumarran tästä, ja toivon että tästä ei tule tapa.

1. Miksi alotit kirjottaa blogia? 
Koska huvitti
2. Mikä tekee elämästäsi ihanaa?
Apina, Naava, perheeni ja se tosiasia, että tämä tosiaankin on Vain ja Ainoastaan Minun elämäni
3. Onko sinulla ikinä ollut haaveissa, että omistaisit jonkun taikavoiman? Minkä?
(Ensinnäkin minulla on olemassa taikavoima huomauttaa kysymyksiesi lausemuodoista ja sanavalinnoista) Kukapa ei taikavoimista haaveilisi. Osaisin lentää tai olla näkymätön... Tai osaisin matkustaa ajassa!
4. Miten viime viikkosi?
Normaalisti, mutta sain kyllä viettää ihanasti koko lauantain yksin sunnuntai-iltapäivään asti.
5. Ketä äijä ;) ?
Täh?
6. Ikävöitkö ketään juuri nyt? Ketä?
Toki ikävöin, Apinaa, kuten aina
7. Mihin käytät viikonloppusi?
Siihen, että kitisen Apinalle: "Voitaisko myö tehä tänää jotai jännääääää?" Tai sitten olen yksin tai roikun Naavan seurassa
8. Mikä on lempivärisi?
Punainen, keltainen ja oranssi. Kaikki lämpimät tulen värit kelpaa!
9. Tanssitko kanssani ikuisuuteen?
En
10. Käytätkö Serlan nenäliinoja?
En, käytän Pirkkaa ja Lotuksen Nessuja
11. Mitä kuuntelet useimmiten?
Käyn pääni sisällä mitä monimuotoisimpia keskusteluja ja... Ai, tuo varmaan tarkoitti musiikkia. Kuuntelen Spotifysta erilaisia soittolistoja, kuten "70s-80s-90s Disco" tai jotain romanttista sälää.

Omat kysymykseni:
1. Mikä on mielestäsi kaunein sana maailmassa?
2. Osaatko napsutella sormiasi?
3. Kenen vieressä nukkuisit mieluiten?
4. Mitkä kolme asiaa sinulle tulee mieleen Vompatista?
5. Miten käyttäisit aikasi, jos olisit 24 tunnin ajan murmeli?
6. Onko sinulla muistoja 1990-luvulta?
7. Lempituoksusi?
8. Mitä lastenlaulua olisit valmis laulamaan kurkku suorana keskellä kaupungin keskustaa?
9. Mikä on ensimmäinen elokuva, jonka olet käynyt katsomassa elokuvateatterissa?
10. Oletko aamuvirkku vai -torkku?
11. Ja viimeisenä kohtalokas kysymys: kumpi on parempaa, ketsuppi vai sinappi?

Ja nyt ehkä rikon sääntöjä hieman, mutta lähetän tämän haasteen vain kolmelle, plus heitän sen takaisin Nessalle. Blogit ovat tässä:

http://naavametsanhuminaa.blogspot.fi/
http://tonnin-seteli.blogspot.fi/
http://lookingattheworldlikeachild.blogspot.fi/
Ja linkki Nessan blogiin löytyypi ylhäältä.
(Toivon mukaan myös nuo ihmiset viitsisivät vastata tähän...)
Toki, jos joku tästä innostui, niin saa toki tehdä itsekin. Ilmoittakaa siitä sitten minulle, vaikka minusta tuntuu, että se on aika epätodennäköistä...

Tämä oli sitten tässä.

Minä ja tuo toinen

 Satuin puolivahingossa googlaillessani löytämään tuommoisen blogin ja etenkin tuon kyseisen tekstin, jonka sitten päätin kopioida tänne. (Oli myös pakko jättää nuo sydämet, sydämet on söpöjä!) Joten Apinan kauhuksi ja omaksi viihteekseni päätin sitten vastata itsekin tähän alla olevaan kyselyyn

http://blogit.kaksplus.fi/kiljuvapikkunalka/parisuhdekysely/

1. Mistä lähtien yhdessä?

♥ 18.10.2012
2. Onko hän sinun ensimmäinen seurustelukumppanisi?
♥ Öh, no joo
3. Oletteko kihloissa?
♥ Juuei

4. Asutteko yhdessä?
♥ Eipä ei, ei ole tarpeeksi ikää sen enempää kuin rahaa tai järkeäkään...
5. Jos ette, suunnitteletteko sitä?
♥ Satunnaisesti kikatellen kuin pikkutytöt
6. Kumpi "löysi" kumman?
♥ Vaikea sanoa, kun molemmat vähän niinku kuin lämpeni sisäänpäin, joten ehkä se oli tasapeli
7. Oletko ajatellut tulevaisuutta vakavasti hänen kanssaan?
♥ Ehkä, ehkä en... *mysteerinen virnistys*
8. Hänen paras puolensa?
♥ Hauskaa seuraa, rakastava ja aika herkkä
9. Huonoin?
♥ Saamattomuus ja tietynlainen keskustelutaidottomuus (onko tuo edes sana?)
10. Riitelettekö usein?
♥ Silloin tällöin, toisinaan, joskus (olihan varmasti tarpeeksi epäselvä?)
11. Oletteko samanlaisia?
♥ Huumorintajulta aika pitkälti joo, vihaisena Ei, ja kaikissa muissa tilanteissa lähinnä "jotain sinne päin"

12. Millainen suhteenne on, (kaverillinen, alkuhuumaa vastaava...)?

♥ Semmoinen, että kaverit sanovat: "Voi hitto teidän kahden kanssa!" (Ja tuo siis ei liittynyt mihinkään julkiseen nuolemiseen)
13. Uskotko yhteiseen tulevaisuuteen?
♥ Mihin muuhunkaan? Hammaskeijuunko?
14. Uskooko hän?
♥ Ei Hänellä ole vaihtoehtoja... *njähnjähnjäh*
15. Paljonko teillä on ikäeroa?
♥ 9 kk (ja 7 päivää)
16. Luotatteko toisiinne?
♥ Jotain sinne päin
17. Mikä hänen lempivärinsä on?
♥ Punainen ja musta(ko?). Ja sitten sininen, joka pätee ainoastaan minun silmiini!
18. Entä mitä hän harrasti pienenä?
♥ Uintia ja skeittausta jaaa.... öö... Han moo doota (älkää kysykö)
19. Mikä on teille mieluisinta: yhdessäolo aivan rauhassa, huvipuistoretki vaiko bileet?
♥ Yhdessäolo, ja Aivan Rauhassa on aika erikoista, koska molemmilla on yleensä aina joku kotona... Mutta huvipuistokin kelpaisi, kumpikaan meistä ei oikein perusta tuosta bilettämisestä
20. Häiritsevätkö jotkin ystävät suhdettanne?
♥ Nope.
21. Kaipaatko ikinä sinkkuelämää?
♥ Kukapa ei
22. Onko muut ystävyyssuhteet kärsineet suhteenne aikana?
♥ On kyllä, mutta suhteemme ei ole ollut syy (paitsi erääseen viime syksyiseen, joka on painumassa unholaan)
23. Kumpi on tossun alla?
♥ Apina, hahaa!
24. Vaihtaisitko kultasi Vin Dieseliin?
♥ No jaa, tuskinpa vain
25. Asia, joka yhdistää teitä, (mikä pitää teidät yhdessä)?
♥ En tosiaankaan tiedä, mikä meidät alunperin edes yhdisti...?
26. Kuvaile häntä yhdellä sanalla
♥ Rakas
27. Oletteko harrastaneet seksiä?
♥ Se ei ole sellainen tieto, josta internetissä vuotaisin
28. Tunnetteko hyvin toistenne vanhempia, isovanhempia...?
♥ Ihan... Hyvin... *menee nurkkaan kököttämään panikoiden*
29. Unelmalomanne?
♥ Ööääöö, varmaan kaikki kelpaisi, muttaaah... Joko joku romanttinen kaupunkiloma Euroopassa (tai miksei jossain muuallakin) tai sitten Apina varmaan haluaisi viedä minut Tansaniaan... Hihih
30. Oletteko puhuneet lapsista, avioliitosta, kihloista...?
♥ No joo


Se oli semmoinen. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin se Vin Diesel on tämännäköinen.
Ei hassumpi pakkaus, mutta perustan enemmän nallekarhuista, joilla on hiukset ja silmälasit, kuin kaljuista Michelin-ukoista. 

En usko, että tässä mitään muuta on, parisuhdepostausta en kylläkään varmaan ihan hetkeen tee. Minusta se on turhaa, enkä minä osaisi siitä kovinkaan paljoa kirjoittaa, ainakaan itään kiinnostavaa menemättä turhan yksityisiin asioihin. Tsori, jos jotakuta sattuikin kiinnostamaan.

Se oli siinä

Heissulivei!

Prinsessa

Kaikkihan sitä joskus ovat halunneet. Olla prinsessa. Prinssi uljas saapuisi valkoisella (tai miksei muunkin värisellä) hevosella ikkunan alle hakemaan asumaan linnaansa, saisi pitää kimaltelevia ja kauniita pukuja, hymyillä hurraaville ihmisille, pitää tanssiaisia. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Niinhän se menee? Eikö?

Kaipa minäkin joskus halusin olla prinsessa. Ehkä haluan olla sitä edelleenkin. Mutta en kimaltelevilla iltapuvuilla ja linnalla varustettu prinsessa. Rahalla, vaikustusvallalla tai ulkonäöllä ei siinä suheessa ole mitään merkitystä. Kaikkihan tietävät, kun puhutaan "arkipäivän sankareista". Minä haluaisin olla vähän kuin "arkipäivän prinsessa".

Mitä sitten tarkoitan "arkipäivän prinsessalla"? Ehkä se on vähän semmoinen moniasteinen ja -selitteinen asia. Tai siis, että sellaiseksi prinsessaksi ei voi syntyä tai muuttua yhtäkkiä yhdessä yössä, sellaiseksi pitää kasvaa, opetella ja tavallaan "orientoitua". Se vaatii myös aikaa ja oikeita ihmisiä ympärille. Mutta kuitenkin, jokainen voi käsittää asian ihan eri tavalla, ja hyvä niin. Nyt siis kerron, mitä arkipäivän prinsessa tarkoittaa ja "miten sellaiseksi tullaan".

1. Arvosta elämässäsi olevia asioita ja ihmisiä

Toisten kadehtiminenhan on tunnetusti tyhmää ja vielä tyhmempää siitä tekee se, että kaikki kuitenkin joskus kadehtivat jotakuta toista eikä siitä pääse eroon. Nekin ihmiset, jotka sanovat kadehtimisen olevan turhaa ja käskevät lopettamaan sen (nyt siis minäkin mukaanlukien), kadehtivat joskus jotakuta jostakin. Mutta ehkä se juttu onkin, että jättää kateuden oman onnensa nojaan ja keskittyy niihin asioihin, jotka ovat itsellä hyvin. Ja toki tosi hauskaa on ajatella, jos jokin asia on paremmin kuin sillä ihmisellä, jota kadehtii...

2. Rakasta itseäsi, rakasta muita

Että nyt varmasti menee tarpeeksi kliseiseksi, painotan vielä tätäkin. Mutta tottahan se on, että kun rakastat itseäsi, on helpompi rakastaa muitakin. Pätee ihan melkein mihin vain kuten esimerkiksi vieraiden kielien oppiminen on helppoa, kun äidinkieli on "kunnollista" ja vahvana pohjakielenä (ja oman äidinkielen osaaminen "kuin vettä vaan" on oikeasti muuten ensiarvoisen tärkeää!). Ja kyllähän se sitten muillekin välittyy, kun on oppinut rakastamaan itseään. Se vie aikaa, en voi itsekään väittää rakastavani, tai edes Pitäväni, itsestäni niin paljon kuin olisi tarpeen. Yritän kuitenkin parhaani.

3. Toteuta haaveitasi

Ihan tosi. Haaveet ovat ihania, ne tuovat elämään toiveita ja tietynlaista jännitystä. Miettikää nyt vaikka Disney-prinsessoja, heilläkin oli unelmia. (Ne tietenkin olivat romantisoituja ja todellisuudessa melko mahdottomia.) Ja he halusivat toteuttaa ne, Tuhkimo lähti sinne tanssiaisiin huolimatta äitipuolen kieroiluista (toki siihen tarvittiin ripaus taikaa ja outo pyylevä kummitäti), Ariel uhmasi isänsä tahtoa ja muuttui ihmiseksi saavuttaakseen rakkauden (okei, aika älytöntä, hän näki Erikin vain kerran laivalla ja pelasti tämän, ja sitten onkin löytänyt elämänsä rakkauden) ja Tiana teki töitä saadakseen unelmansa toteutettua ja siinä sivussa tajusi myös mitä hän Tarvitsi (yllätys yllätys, Rakkaushan sen oli). Minullakin on haaveita, unelmia, jotka ehkä haluaisin toteuttaa. En ole koskaan ollut ihminen, joka vain lähtee tuosta vain toteuttamaan mielihalujaan. Olen aika arka näissä asioissa ja joka kerta muistutan itseäni siitä, että "kuitenkin on joku, joka osaa paremmin". Tuosta minun olisi päästävä eroon. Mutta kaikkihan sen tietävät, että se on hankalaa...

4. "Päiväni prinsessana"

Sitten on näitä. Vanhojen tanssit ja häät ovat yleensä ne yleisimmät "päivät prinsessana". Saa pukeutua kauniisiin leninkeihin, kaikki muut ihastelevat, saa tanssia jonkun ihanan kanssa ja kaikki on kuin satua. Niinhän se oli? Mutta miksei mikä tahansa muu päivä voisi olla "päivä prinsessana"? Etenkin, jos elämässä sattuu olemaan mukana se yksi erityinen ihminen (ts. parisuhde, rakkaus, kumppani, rakas), kyllähän vaikka jokainen päivä tuntuu kuninkaalliselta. Eikö niin? Minusta ainakin useimmiten. Ja kuka estää pukemasta parhaimpia vaatteitaan päälle ja käyskentelemästä ympäri kotia tai tälläytyä vähän paremmin kouluun? Tai ajattelemasta rippijuhlia, valmistujaisia/ylioppilasjuhlia ja muita sen semmoisia prinsessapäivinä. Ja ihan varmasti jokaisen tytön ensimmäinen päivä prinsessana on ristiäiset/nimiäiset, eikö vain?

5. "Oot maailman kaunein, vähän niinku rinsessa"

Joskus aikuisena, jos/kun on omia lapsia, he aivan varmasti ajattelevat että äiti on maailman kaunein nainen. Vähän niin kuin prinsessa. Ja tietenkin se Erityinen Rakas Ihminen pitää aina kauniina, kuin prinsessana. Tokihan se voi myös olla, että siinä vaiheessa kun on aikuinen ja omia lapsia jne, ei enää unelmoi prinsessana olemisesta vaan on jo Kuningatar. Ja kuningattarella on maailman kauneimmat pikku prinsessat ja prinssit perillisinään.

The End

Ps. Jaksoin vihdoin rempata ulkoasua, eikös olekin hieno?

Lisää musiikkisnobbailua

Koska olen aina ollut tavalla tai toisella "musikaalinen" ja rakastan musiikkia (as so many do), innostuin musikaaleista heti saadessani tietää, mitä ne ovat vaikka en ollut koskaan yhtään nähnyt. Nykyisin rakastamieni musikaalien joukko on varsin laaja, mutta ei todellakaan lähellekään tyydyttävä. I want mooooore! *hullun kiilto silmissä* Joten ehkä esittelen hieman tätä pientä "repertuaaria"...

1. The Sound of Music 

Se musikaalielokuva, jonka jokainen on varmasti joskus nähnyt tai on ainakin joskus siitä kuullut. Jos ala-asteella katsoimme sen koulussa, mutta en koskaan sitä nähnyt loppuun, syystä tai toisesta. Vuosia myöhemmin lainasin sen kirjastosta. Itse asiassa olen nähnyt tästä myös suomenkielisen lavaversion. Jostain syystä satuin kyllä osaamaan kaksi laulua ulkoa, vaikken elokuvaa muistanutkaan... (köhköhmusiikkiluokkaköhköh) 

2. Mamma Mia 

Tämä ihan vain, koska ABBA. Tarina on kokonaisuudessaan oikea romanttisen komedian ruumiilistuma. Mutta rakastan musiikkia, vaikka se ei olekaan samalla tasolla alkuperäisten esitysten kanssa (tietenkään)... Siksi en yhtäkään biisiä tähän laita, lälläslää. *ilkeä virne*

3. West Side Story 

Pitkäaikainen suosikkielokuvani, ah ihanaa. Rakkaustarina on toki tässäkin lällyromanttinen jne jne, mutta ei se haittaa. Rakastan puvustusta, lauluja (etenkin puertoricolaisten kohtia), aivan kaikkea. Ja tietenkin on mahtavaa olla vähän hipsterimäinen ja sanoa, että tykkään enemmän vanhasta (1961 tai -62) klassikkomusikaalista kuin jostain mainstream-Twilightista tai muusta vastaavasta... Heh. Mutta minkä minä sille voin, että pidän vanhoista elokuvista ja musiikista, mistä harva on nykyisin kuullut? (Hippedy-hip-hipsterrrrr)  

Tämä on varmaankin koko elokuvan kohokohta. Saan siitä kylmiä väreitä (kysymys kuuluu: mistä hyvästä biisistä Totte EI saisi kylmiä väreitä...?) Plus, Anitan (eli violettimekkoinen naine, laulaa suurimman osan naisten osuuksista) mekko on maailman ihanin.

4. Grease 

Oooooh. Varmaan yksi kaikkien aikojen naiiveimmista ja korneimmista rakkaustarinoista (miksi musikaalit ovat aina tällaisia?) kera ihanan menevän popmusiikin. Aaah. Tämä on taas näitä sarjassamme "mitä-Totte-ei-ollut-edes-nähnyt-mutta-halusi-itselleen-koska-musikaali-ja-näytti-hienolta". Satuin löytämään joskus Anttilasta paketin, missä oli tämä, Grease 2 sekä Dreamgirls. Ja vain tämän elokuvan takia sen ostin. Kolme kärpästä yhdellä iskulla, hehheh. 

Some people are so touchy

5. Wicked 

Yksi harvoista musikaaleista, joita olen nähnyt lavaperformanssina (mikä sana, hah!) ja varmaan se "yksi-ylitse-muiden"-musikaali eli paras. Kävimme sen katsomassa luokkani kanssa viime keväänä käydessämme Lontoossa. Aaah. En vain voi sanoin kuvailla, miten se iski minuun ja syvälle. Odotan innolla sitä päivää, kun elokuvaversio joskus hamassa tulevaisuudessa ilmestyy (kyllä, siitä tehdään elokuva, urkin tuon tiedon netistä Wicked-huumani ollessa pahimmillaan).

Laatu nyt on mitä on, mutta tuo kappale on ihana. Niin kuin ne kaikki muutkin...

6. The Rocky Horror Picture Show 

Kulttileffa, josta sain tietää jo vuosikausia sitten ABBA-elämäkerrasta, mutta josta innostuin kovasti noin viikko sitten ja tilasin itselleni. Katsoin sen tänään ja WAU! Taisin hieman seota, lievästi sanottuna. Kaikki se 70-luvun glitter, seksuaalisuus, tietynasteinen jännitys, omituisuus ja mielipuolisuus ovat silkkaa magiaa. En enää yhtään ihmettele suurta kulttimainetta. Suuri yllätys minulle oli myös pääosan esittäjä Tim Curry, sillä itse muistin hänet nähneeni vain kamalana viekkaana henkilökunnan jäsenenä, joka raiskasi tytön ja ryösteli hyttejä, mini-tv-sarjassa Titanic. Ja yhtäkkiä hän onkin tuossa leffassa täydellä transseksuaalisessa tällingissä. Wow.

Tämä varmaan ulkoasultaan ja aiheeltaan jäi parhaiten mieleeni, mutta tämän lisäksi haluan näyttää myös kaksi muuta suosikkiani linkkeinä:

Time Warp (Tanssin tuota ruokaa laittaessani varmaan puoli tuntia)

Touch-a, touch-a, touch-a, touch me (Ainoa video, jonka löysin oli niin p*skalaatuinen, että laitan valitettavasti tämän nyt)

+ Grease 2

Kamala edeltäjäänsäkin kornimpi ja naiivimpi ja laulujen taso laskenut harvinaisen paljon... Hyhhyh. 

Tämä kyllä on ihan ok, leffan paras biisi.

Ja nyt pidemmittä puheitta lopetan tämän romaanin tähän.

Hyvästi

Vihonviimeinen vitsaus

Nimi: Totte
Ikä: 17
Terveydentila: Allergioita? Ei. Astmaa? Ei. Ajoittaista migreeniä, siihen lääkitys löytyy. Muita sairauksia (diabetes yms.)? Ei. Atooppista ihottumaa? VOI KYLLÄ.

Koko kesäloman ajan minua on siis kiusannut mielenkiintoinen ja, ah niin kiusallinen vaiva nimeltään ihottuma. Se alkoi alkukesällä kovien helteiden aikaan (kuuman kostea ilma + hikoilu = julmetusti kutiseva iho) ja on siitä sitten jatkunut tasaisen pahana, kuivana, kirvelevänä ja kutisevana. Ei, niin sanottuja "hyviä kausia" ei ole ollut, kyynärtaipeeni ovat kukkineet punaista ihottumakukkaa koko kesän. Pahinta tässä on se, että kesä-heinäkuun taitteessa ihottumaa alkoi tulla myös kaulalleni ja vanha kunnon kuiva iho palasi silmäluomiinikin.

Tällä hetkellä siis oloni on kuin kirppuisella koiralla ja näytän paikoin varsin spitaaliselta. Eihän vaaleanpunaisessa sinänsä ole mitään vikaa, mutta jostain syystä se väri ei sovi minun silmiini "luomivärin" sävynä. Noh, ainakaan kaulani ei näytä siltä kuin olisin saanut jostain fritsun -tai sitten näytän fritsuorgioista karanneelta yltiöpäisesti vaaleanpunaista luomiväriä käyttävältä pikkul*tkalta. Tai ehkä kenties ojasta nousseelta spitaaliselta, joka sai koiraltaan kirppuja ja punkkeja. Huoh, en tosiaankaan tiedä muuta kuin, että yritän kaikkeni tämän vitsauksen poistamiseksi.

Kokeillut keinot?
- Valkoinen kerron Novalania joka ilta
- Dermosilin hajustamaton vartalovoide
- Dermosilin kasvovoide (toimii!)
- Novalan + ruokasooda -sekoitus (toimii, mutta väliaikaisesti, ts. raavin ihon auki)
- Bepanthen
- Suolaliuoksella valelu & suolaliuoshaude
- Fucidin 2% (antibiootin ja kortisonin sekoitus... Sormet ristiin, että se nyt tehoaisi)

Noh, tässä on elämäni ainoa niin sanottu "krooninen sairaus". Pienenä se oli aika paha ja yleensä vaivasi minua talvisin (luojan kiitos, polvitaipeeni sentään ovat jo vuosia säästyneet ihottumalta), muutama vuosi takaperin kärsin kuivasta kasvojen ihosta. Ihottumani on siis ollut pitkään lievempi kuin lapsena, mutta jostain syystä halusi juuri tänä kesänä muistuttaa olemassaolostaan. Nice.

Koitan tässä heinäkuun aikana vielä kirjoittaa suurista kesäseikkailuistani, niistä ehkä jotai "osa 1 & 2" tyyppistä, en tiedä vielä. Olen vain niin kovin laiska, että luultavasti onnistun tuossakin vain välttävästi. Yritän myös saada aikaiseksi lisättyä enemmän kuvia...

Arrivederci!

Sinä, joka olit

Olet muuttunut. En usko enää tuntevani sinua. Ennen olit sinä, aivan älytön retardi, muukalaisen näköinen ja vallaton kuin koiranpentu. Et välittänyt katseista tai muista -vaikka oikeasti ne pahat sanat ja pistävät katseet sattuivat ja välitit niistä enemmän kuin on sallittua. Kysyit mitä kuuluu, ja välitit jos johonkuhun oikeasti sattui.

Nyt katson sinua. Hiuksesi ovat erilaiset, entinen sinä, se jonka minä tunsin, olisi katsonut järkyttyneenä. Se olisi sanonut: "En minä ole tuon näköinen." Sinusta näyttää tulleen lähes kaikkea, mitä vannoit, ettei sinusta tulisi. Etkä koskaan alentuisi kopioimaan muita, tyylisi nimi olisi "Minunlaiseni" eikä mitään muuta. Et koskaan antaisi sitä huulipunaa pois. Et sanoisi mitään lapselliseksi, et muita tai itseäsi. Nauraen voisit juosta vaikka järveen -täydessä tällingissä tai ilman rihman kiertämää ympärilläsi.

Ennen saatoin luottaa sinuun. Pystyin ajattelemaan, että luotat minuun sen verran, että myönnät totuudet ja kerrot tärkeimmät asiat. Uskoin tosiaankin, että kestäisit mielialanvaihteluni ja pyytäisit omiasi anteeksi. Ajattelin sinun olevan tarpeeksi sinut itsesi kanssa hyväksyäksesi muut ja pystyäksesi olemaan periksiantamaton. Mutta kuitenkin, että osaisit päästää irti, kun oikeasti kiinni pitäminen satuttaa vain sinua ja kaikkia muita. Toivoin, että olisit oppinut.

Muistan myös kuinka otit herkkuja vielä "kerta kiellon päälle" -ihan vain koska siitä tuli hyvä mieli ja maistui hyvältä. Nyt mietit kaksi kertaa ja huolehdit siitä, miten paljon sinun olisi oltava syömättä tai pyöräiltävä että saat niistä herkuista tulleen pienen pömpön pois. Podet huonoa omatuntoa syömisestä ja laiskottelusta. Miksi? Sinua kuitenkin rakastetaan. Mietit tarkasti, mitä muut saattaisivat ajatella, kun teet näin tai näin ja kun näytät tältä ja tuolta. Älä viitsi, olet oikeasti täydellinen.

Käännyn pois, mutta en voi vastustaa kiusausta ja katson uudelleen. Hymyilen. Peilistä katsoo ihminen, jota en tunne mutta johon haluan tutustua. Nauran itselleni, kaikki muuttuu. Ehkä sinä aikuistut. Eli minä muutun pikkuhiljaa. Olen kohta aikuinen. Mutta en ihan kohta. Saan vielä heittää kengät pois ja kävellä keskellä kaupunkia vaaleanpunaisessa haalarissa ja paljain jaloin, käsikädessä vanhan minäni kanssa.

Tekemistä

Yleisesti ottaen iltani ovat menneet lähinnä siihen, että olen pelannut ipadilla (kun minulla nyt semmoinenkin lelu sattuu olemaan...), mutta eilisiltana eksyin yhdentoista jälkeen ulos valokuvaamaan. Äiti löysi siihen ihanaan Nikonin filmijärkkäriin isomman objektiivin jostain jemmasta, joten halusin päästä sitä kokeilemaan. Paljain jaloin keskellä autotietä seisoin ja koitin saada ikuistettua kaukana näkyvän keskustan siluettia (= vesitorni, metsää ja hyvässä lykyssä pari hassua kerrostalon kattoa) auringonlaskun väreissä. Saa nähdä, mitä siitä sitten tuli. Ja tänä iltana poimin lattialta neuloksen ja aloin työstämään sitä. Tavoitteena olisi saada se tämän viikon aikana valmiiksi...

Aiemmin päivällä toteutin eilisen suunnitelmani, ja olin tehokas. Leivoin kaksi pellillistä suklaakeksejä ja saman verran sämpylöitä. Nam. Jossakin välissä myös jostain syystä söin ruokaakin... Iltapäivällä kotiin sitten saapuivatkin pikkuveljet leiriltä ja myöhemmin, samalla leirillä ollut, Apina. Eli tänäänkin aika peruspäivä. Mutta mitä muutakaan sitä tarvitsisi, kun lomailee.

Olen myös haalinut eri lähteistä itselleni kaksi kasaa kirjoja luettavaksi, yhden olen onnistunut lukemaan, vielä olisi... Hmm... 11 plus yksi, joka on varauksessa kirjastossa plus 16 jo aiemmin itselleni haalittua teosta... Öh... Mistä näitä kirjoja oikein tulee?

Kaiken tällaisen askartelun lomassa olen myös kiivaasti odottanut, että pääsisin uudelleen rullaluistimille. Noin viikko sitten hyppäsin niiden kyytiin (ensimmäistä kertaa viitee vuoteen... ilman suojuksia) ja kuinkas kävikään...? Noh, otin vähän osumaa asfaltin kanssa, eihän siinä muuta. Nyt olen vasenta polveani kovasti parannellut, että pääsisin uudelleen kokeilemaan -tällä kertaa suojien kera. Sitä odotellessa tyydyn pyörään ja apostolin kyytiin.

Eipä tässä muuta, loman alun tekemisiä, huomenna kotona lapsenlikkana mukavasti ja viikonlopuksi mummolaan. Jeij.

Ciao!

Come here, you bitch!

Eilen oli todella historiallinen päivä: Apina sai minut pelaamaan Xboxillaan. En tosiaankaan tiedä, miten se onnistui. Tai tiedänpäs. Itse joskus muutama viikko takaperin sanoin hänelle, että hänen Täytyy opettaa minut pelaamaan. Se oli kulläkin loppujen lopuksi haaste... Mutta haasteistahan Apina tykkää, ainakin jos ne liittyvät minuun.

Näin siinä kävi:

1. Revi Totte ylös sängyltä tv-huoneeseen
Kun kuulin sanan "peli", kangistuin kauhusta. Enhän minä osaa pelata! Oikeasti, lapsena tykkäsin hirveästi katsoa vierestä, kun 4 vuotta vanhempi serkkuni pelasi ps2:llaan. Se näytti tosi hauskalta ja sellaiselta, että itsekin olisin halunnut kokeilla, mutta kun sain käteeni ohjaimen, menin aivan lukkoon. Joten Apinan pyytäessä minua mukaansa pelaamaan Xboxia, vastustelin kaikin keinoin.

2. Valitse peli
Minusta ei todellakaan siihen hommaan ole. En tiedä peleistä mitään ja kaikki näyttivät sellaisilta kamalan vaikeilta ja tumman sävyisiltä. Niissä hahmoina oli ihmisiä. Apina ehdotti esimerkiksi tuota Fable III:a. Se näyttää kamalan vaikealta minusta. Tykkään enemmän peleistä, missä on semmoisia "piirroshahmoja", jotain kuvitteellisia, ei niinkään ihmisiä. Tuo peli näyttää minusta vain kamalan vaikealta. Ja tummalta, semmoiselta liian vakavalta. On eri asia juosta ympyrää jossakin absurdissa maailmassa ja hakata toisia jollakin hölmönnäköisellä hahmolla kuin ihmisellä. Semmoisille hahmoille on helpompi nauraakin. Oma pelimotivaationi kuitenkin on vähän sitä luokkaa, että "juoksenpa tässä nyt viisi minuuttia ympyrää" tai "hakkaan tässä nyt turhaan ilmaa/toista pelaajaa".






3. Tunge ohjain väkisin Toten käteen ja ala pelaamaan
Minä mökötin. Olin iha möks-töks-nöks. Makasin lattialla naama lattiassa ja istuin sohvassa kädet puuskassa. Aika kamalaa, mutta en halunnut pelata, koska Apina on semmoinen pelaaja. Siinä tuli kamalat paineet, koska, kuten sanoin, olen tottunut aina katsomaan vierestä. Toisten onnistumiset lämmittää mieltä, ja toisen mokille on helppo nauraa. Joka tapauksessa, Apina siis valitsi peliksi sen, jonka sanoi olevan iha hölmö ja jonka minä taas sanoin näyttävän hauskalta, eli Disney Universen.

4. Pelaa
Noh, siinä sitten vähän aikaa murjotettuani ja hölmöiltyäni (eli juoksin ympyrää, kun olisi pitänyt kerätä rahoja ja tehdä kaikkea muuta) alkoi peli hieman maistua. Vaikka kyllä välillä jäinkin paikoilleni juoksemaan ja hakkasin ilmaa, meillä oli hauskaa. Lopulta peli kuitenkin meni siihen, että jahtasimme toisiamme murha-aikeissa. Varmaan kymmenen kertaa huusin: "COME HERE, YOU BITCH!" Ja Apina siihen: "Oh God... Oh God...!" Omasta mielestäni ainakin hakkasin Apinan useammin niissä tappeluissa... Mutta siitähän voi olla montaa mieltä. Kuitenkin kuolin harvemmin kuin hän. Mutta silti voitti yhteispisteissä... Murr. Siitä hyvästä tapoin hänet kaksi kertaa (toisella kerralla kuolin itsekin).

Näytin muuten tältä

Loppujen lopuksi voisin sanoa, että se oli oikein kiva kokemus. Pelissä ei ollu mitään järkeä, eikä ollut pelaajissakaan. Ja nyt tämän aamun ("K niin kuin koeviikko, V niin kuin vapaapäivä, L niin kuin lukio) käteni ovat vain syyhynneet pääsemään pelaamaan jotain Xboxia tai Pleikkaria tai jotain. Jos meillä semmoinen olisi, istuisin nytkin sen ääressä pelaamassa enkä kirjoittaisi mitään. Sisäinen pelaajani heräsi... Tiesin kyllä sen aina olevan siellä (kiitos serkulleni tästä), mutta se on aina ollut piilossa tai ainakin olen sen taitavasti piilottanut tarvittaessa. Ja nyt Apina lupasi ostaa Xboxilleen Ratchet and Clank -pelin. Tietäisittepä vain, miten innoissani siitä olen. Se on yksi niistä peleistä, mitä serkkuni pelasi ja yksi harvoista, joita suostuin hänen kanssaan pelaamaan... 

Jompi kumpi se näistä taisi olla, mikä serkullani oli... Tai on kai se vieläkin, mutta kuitenkin. Tuollaisista hahmoista ja peleistä tykkään. Ja syykin taitaa nyt olla ihan selvä.

Ehkä tämä kilometri kannattaisi nyt lopettaa tähän. Tähän lopettaa Totte, lähden parantamaan vieroitusoireitani raidallisella juustokakulla (sellaisenkin pyöräytin). 

Heipparallaa!

No kidding

Miten olisi, jos kirjoittaisin esseen aiheesta "The Beatles vs. One Direction"? Korvista vain alkaa pursuta ulos directionerien (tai miten sen nyt voikaan ilmaista suomeksi, joka tapauksessa 'directioners'') "Omg, beatles r soo old nd stuff. their not even cute lik 1D!" -p*ska. Ei, minulla ei ole mitään One Directionia vastaan. Minusta heidän musiikkinsa on oikeasti hyvää (olkootkin, että he eivät itse kirjoita tai soita musiikkiaan), mutta fanien asenne ärsyttää. Toki myös Beatles-fanit osaavat olla ärsyttäviä, mutta ainakin osaavat puhua asiallisesti... Ainakin jotkut (esmierkiksi minä, hehheh).

Tällaisiin olen tässä eilen ja toissapäivänä törmännyt selaillessani internettiä. Pääasiallisesti kylläkin selailin kaikkia hienoja Beatles-memejä. Hihih. Mikään ei ole hauskempaa kuin niiden selaaminen, kun on tylsää. Ja vaikka ei olisikaan tylsää, on se silti kivaa. (Tai kuten asian Apinalle ilmaisin: "Haluun tehä semmosen ja sit olla ihkujeejeebeatlesfani ja kuunnella sitä ku hullu ja unohtaa kaikki muu ja haaveilla seksistä Maccan ja Jojin kanssa ja ohmigooood" Krhm... Niin

Mutta nyt jos ollaan ihan tosissaan niin... Niin. Miten voin vakavissani, pokerinaamalla tulla selittämään, että olen lähes Beatles-fanaatikko/maanikko? Miten voin sanoa ilmekään värähtämättä, että Paul McCartney on maailman suloisin, Geroge Harrison seksikkäin, John Lennon positiivisella-tavalla-mielipuolisin ja Ringo... Ringo. Ringo on Ringo. Miten voin kuvata rakkautta viileästi kuin viilipytty?? Ei mitenkään.

Paul high as fuck.

Aika ristiriitaista, Paulie

Mutta siis. Ehkä vain lisään memejä ja selitän jotain älytöntä. Kyllä, se kuulostaa oikein hyvältä *patpat* 

Minusta tuntuu nykyisin, että olen juuri tällainen. *näyttää peilikuvalleen kieltä* Mutta mikäpä siinä, ruoka on hyvää. Se vain lihottaa, ei siinä mitään... No joo, ei kaikki ruoka lihota, ja kun muistaa liikkua niin ei ole mitään pelättävää. Mikäs ravintoterapeutti minusta nyt oikein tuli... Mutta kun... *whimper* Onhan tämä paljon classympää (wut?) kuin joku 1D:n instagram-kuva ruoasta. George ei ole photoshopattu, ei Jojia voi photoshopata :3 

Faktatieto: George ei ollut aluksi ykköslempparini Beatleistä, mutta joskus seitsemännellä luokalla hurahdin. Vähän siihe tyliin, että "Liking Paul is too mainstream". Aloitin jopa kirjoittamaan kahta tarnaa Georgesta ja jostain tytöstä... Molemmissa tarinoissa siis eri tytöt ja tapahtumat tietty. Molemmat jäivät kesken, toinen jopa siihen vaiheeseen, ettei George ehtinyt edes tulla mukaan tarinaan.

Oh, Johnikins... (Ei, en suinkaan ole lukenut fanfictionia...) Tämä kuva ei ole ymmärrettävissä, jos ei tunne Beatlesin tuotantoa ja ole kuunnellut kaikkia kappaleita. (Nimim. olen-kuunnellut-kaikki-mtta-osa-oli-semmoista-paskaa-että-kuunteleminen-jäi-vain-yhteen-kertaan) Tuo paita on ihana Johnilla!

John ei missään vaiheessa käynyt mieelssäni, kun mietin joskus 12-13-vuotiaana lemppariani. Mutta hän on inspiroiva ja mielenkiinoinen ihminen... Hän on täydellinen määritelmä sanalle JÄNNÄ. 

Tuossa kuvassa Johnilla on ihanat hiukset. Tai siis, mop topsit toimivat aina, mutta tässä kuvassa hänen hiuksensa näyttävät jotenkin harvinaisen hyviltä. Ellen sanoisi jopa... Seksikkäiltä. OHMIGOD!

Täydellinen kuvakollaasi. Gotta love 'em all!

Oi voi, aika taas rientää ja minun täytyy nyt lentää. Mutta viesti nyt varmaankin tuli selväksi kaikille: THE BEATLES IS THE BEST

Arrivederci! (Pitäisi varmaan keksiä parempi lopetus, sillä huomenna ryssin italian kokeeni)

Meno aika vetelää

Mut aina, kun sä puhut tota etelää, se saa mun levikset repeemää. Jep. Euroviisuja tänään, mahtava päivä ollu kyllä.

Lähetään pois täältä
Ennen ku mun swag menee pois päältä

Joooo, haluan pois! #SWAGOVERDOSE

Randomisti vain kirjoitan jotain shaibaa. Mutta nyt aika rientää täytyy lentää, Go Suomi!

Sanoja ja kyyneleitä

Mahtava tunne: kouluun vasta klo 11.30!

Tupsahdin siis koneelle ja jämähdin kuuntelemaan musiikkia. Sitten päätin Mambo no. 5:n aikana kahmia kasan siistejä vaatteita kaapistani ja kannoin ne koneen luokse.  Sitten leikin äitiä ja iskää ja opettelin tekemään krakaan solmun.

Sain siis insiraation semmoiseen... Hmm... Viettelevään ja seksikkääseen tyyliin. Musta läpinäkyvä paita ja siisti, suoralinjainen villakangashame ja korkkarit. Jepaa. Ja kaikkea muuta.

"A little bit of you
Makes me your man" ;)

Sitten yksi uusimmista rakkauksistani, Olly Murs ja Army of Two. Innostuin pari päivää sitten siitä niin paljon, että haluaisin tehdä siihen tanssin... Mutta luulenpa, että se jää vain ideatasolle, sillä en ole kovinkaan hyvä koreografioinnissa. Muiden tekemiä kyllä vedän tuosta vain. Mutta rakastan tätä.

"Soldiers, follow my lead, repeat after me
Our faith is the bullet, hope is the gun
Love is all we need
Now our fear's on the run, we've already won
Now march with the band and raise your right hand
We've only just begun"

(Pahoittelen tuota laatua) Täh'nkin rakastuin vasta pari päivää sitten. Viime tiistain Idän Ihmeiden konsertissa, jos olisi ollu kaksi kymppiä, olisin ostanut Kontrolin levyn. Tyydyin sitten Spotifyihin. Ahh.

"Rakasta minua
Taistele minusta
Älä luovuta, vaikk vastustan
Minä tarvitsen sinua"

Noh, sitten eksyinkin Spotifyn Top Listalle... Thrift Shop on varmaan yksi ärsyttävimmistä kappaleista, joita olen kuullut. Argh. Mutta tarttuva... Korvamato. This is f*king awesome.

Keskiviikkona Nessa soitti tämän. Tosi ärsyttävä... Mutta tarttuva ja semmoinen... Tuommoistakin musiikkia tulee välillä kuunneltua, eikä se nyt niin kamalaa ole.

Lopuksi vielä, miten tämä kaikki shaiba liittyy otsikkoon. Siis, kun vielä kuuntelin omaa Starred-listaani, kuuntelin aika tarkasti kaikkien sanoituksia, ja siitä jouduin pidättelemään kyyneleitä Tommi Kaleniuksen kappaleen Me ollaan aikana. Ja siinähän lauletaan näin:

"Me ollaan olkapäitä löytyneitä
Sanoja ja kyyneleitä
Pihan poikki juoksee valo hiljaa
Ollaan seppeleitä,  joita viimeisille
Päähän lasketaan"

Noh, itkuntillitysten jälkeen tämä äidin päiväruusu voisi nyt pukea jotakin kunnollista päälleen ja alkaa hipsiä ruotsin tunnille.

Have a pleasant day, all of you

Ikävä(ä)

Tuli ikävä kirjoittamista, joten turvauduin tähän sivustoon... No en sentään, kirjoittelen järkyttävän määrän kirjeitä Apinalle.

Rupesin tänään miettimään ikävän tunnetta ajaessani kotiin Nessan luota. Mitä se ikävä oikeastaan on? Miten voi määritellä sen, että on ikävä jotakin tai jotakuta? Ja miltä se tuntuu? Onko ikävääkin monta eri lajia?

Minä tiedän, että minulla on ikävä Apinaa. (Se män Lontoosee, viuh vauh, ja tulee takas vasta laulantaiaamuyöstä) Tiedän sen, koska rakastan häntä. Haluaisin olla hänen kanssaan ja mietin koko ajan mitä kaikkea olemme tehneet ja mitä voisimme tehdä, kun näemme seuraavan kerran. On tässä tullut muunkinlaisia tunteita, mutta vaiettakoon niistä... Ihan vain yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Ikävää on siis ainakin sellaista lajia, että kaipaa toista ihmistä. Ja sitäkin varmaan kahdenlaista. Toinen semmoista romanttista ja toinen semmoista... Vähän kuin "yleisellä tasolla". Vaikka kaverimielessä. Ei siis kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä sen toisen kanssa vaan yhteistä hauskanpitoa ja yhdessä oloa. Siinä on iso ero.

Minä tiedän myös, että minulla on ikävä kesälomaa. Tai siis kaipaan sitä. Se taasen on sellaista... Haikeutta. Unelmointia. Ja kyllästymistä samaan tasaiseen puurtamiseen, mitä on tehnyt edellisestä elokuusta asti. Joulu vain oli siinä välissä. Se on suunnitelmia ja intoa. Sellaista tavallaan abstraktimpeihin, toisaalta konkreettisempiin asioihin liittyvää. Siihen ei ehkä liity tietty ihminen ja siihen ihmiseen kohdistuvat tunteet niin voimakkaasti. Ymmärtäähän tästä nyt, mitä tarkoitan?

Sitten on vielä toinen vähän erilainen merkitys sanalle "ikävä". Se on semmoinen kalvava, melko negatiivinen tunne jossakin syvällä. Se ei tunnu niin tietoisesti, kuin esimerkiksi viha, mutta sen tuntee silti tietynlaisena kylmänä tunteena jossakin rintakehän takana. "Se iskee suoraan sydämeen!" Tuossa muutamia päiviä sitten, kun vietin aikaa pienellä kaveriporukalla, eräs henkilö sanoi aika pahasti minun kuulleni Apinasta. En nyt sitä tarkemmin selitä, mutta paha mielihän siitä minulle tuli. Ja parin päivän ajan jossakin tuolla syvällä kurkunpään ja pallean välissä tuntui kireä, painostava ikävän tunne. Semmoinen paha mieli, muttei kuitenkaan surullinen tai vihainen. Se vain tuntui ikävältä.

Ja nyt minulla on suuri ikävä sänkyyn, lähden nukkumaan. Sain kaiken tilitettyä, mutta tuskinpa tuossa mitään ihmeellistä on. Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin kiljaisen riemusta: sain äidinkielen WA(Written Assignment)-työstä numeroksi Yhdeksikön! En olisi koskaan uskonut. Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä nukkumaan.

Buona notte tutti!

Päätön sekametelisoppa

Pöö. Hei. Pöö-pö-pö, hei. Pöö. Hei. Pöö-pö-pö, hei.
Tunnen oloni vapaaksi kuin taivaan lintu. Joku vapautti minut häkistä! Aaah, leijailen! Syytä saatte miettiä pikku pääkopissanne.

Niin, siis olenhan Nalle Puh, eikun... Pimpelipom, ajatukset ja aiheet ovat hukassa, intoa riittäisi vaikka muille jakaa, mutta plööh.

Pyöräilin eilen aamulla/-päivällä 10 kilometrin matkan meiltä Apinalle. Pyöräilykauteni avautui sillä, joten jalkoja hapotti Himpun Verran -eikä asiaa auttanut että kumit olivat lähes tyhjinä. Noh, Apinan luona kävin sitten (mahtavassa) suihkussa (se oli ihanaa) Yksin tietenkin, sitten Apinan kanssa löllöilimme heidän muhkean sohvansa pohjalla syöden Ben & Jerry'siä ja Kismetiä. Ja katsoimme Beatlesin Help!-elokuvan. Jeij.

Tänään sitten normisti kouluu ja kotiin, loppuviikko menee sitten sillä ja sunnuntaina se olisi sitten London, baby!

Tähän lopetan, hyvästi

Grattis!

Jeij, vuoden verran kurpampi taas! Nainen parhaimmassa iässä, vai miten se olikaan...?

Noh, Nessaltahan tosiaankin sain tänään lahjaksi makukondomipaketin (12 kpl: 3 omenaa, 3 mansikkaa, 3 kookospähkinää sekä 3 vaniljaa), Apinalta yhdeksän ruusua. Suloista. Vanhemmilta sain hienot pinkki-mustat kengät. Jeij.

Muuten päivä ei ole ollut kovinkaan ihmeellinen, italian koe oli aamupäivästä, sitten tein suklaajuustokakun, joka Ensimmäistä Kertaa ONNISTUI! Hyvä minä! Sitten isovanhempani (plus Nessa ja Apina) kävivät kylässä ja siinähän se loppupäivä sitten menikin.

"Team Vlad" "Yay!"

^^Ei liittynyt mihinkään

Noh, siirryn tästä hihhuloimaan vaikka... Ööh... Vessaan, hampinpesulle. Heissulivei ja hellät tunteet!

Jännä arkku mummolta, ihanat kenkulit sekä Twix ja kortsut.

Punaiset/pinkit: Apinalta
Oranssit: mummolta

Buona notte, tutti!

Minä harrastan?

Kyllä, luitte oikein, siellä lukee kysymyksenä "minä", ei suinkaan "mitä". Olen aina hyvin hämmentynyt itsestäni.

Ajattelin nyt siis keskipäivän ratoksi raapaista tämmöisen kuvajutskan asioista, jotka voisi luokitella harrastuksiksini. Matikan kokeesta en sano sanaakaan...

Aloitetaan vaikka sitten ulkoilusta...

Minun ikiomat h***vetin rumat ja kuraiset, huonosti jalkaa
tukevat ja melko epämukavatkin lenkkarit...
Mutta ne ovat muotoutuneet jalkani malliin niin
hyvin, ettei niistä vain voi luopua!! (Ja alkaahan
niillä pikkuisen tunnearvoakin olla...)

Iki-ihana punainen pyöräni <3

Ja siihen kuuluva jännä nopeusmittari

 

Rakkaat kävelysauvani, jotka olen omistanut 364 päivää
eli päivän vajaa vuoden verran. Hartiat kiittävät, ja
ovathan nämä kepakot myös aika pirtsakan väriset.
(Lisäys maassa olevaan pelikorttiin liittyen: tykkään pelata
yksinäni korttia, esim. pasianssia)

Hieman esimerkkejä sitten rakkaimmasta

sisäharrastuksestani...

NEULOOSI ISKEE!

Ylh. Raidalliset: ensimmäiset itse neulomani sukat

Pinkit: Viime kesän tuotos, unisukkani

Vihreät: Viimeisin tekele, vasemmalla tarkempi kuva kuviosta

Sininen: Keskeneräinen sukka Apinalle (Jee!)

Vaalea: Viime elokuussa aloitettu...Vieläkin keskeneräinen... Sukka...

Omistuisen värinen möntti: Puolessa tunnissa virkattu pipo

Pohjalla: Itse kutomani viltti viime keväältä

             

Tarkemmin kuvattuna ihanat "se-oli-rakkautta-ensi-silmukasta-lähtien"bambupuikkoni.

Omistan niitä kahta eri paksuutta. 

Tämän jälkeen voikin sitten siirtyä musiikin pariin. Kyllä, sekin on tavallaan harrastus. Hehheh. En vain ole kauhen hyvä muussa kuin fanaattisessa kuuntelussa...

 

Ensimmäinen suuren rakkauden kohde: ABBA

Kuvassa kaikki studiolevyt: Ring Ring (-73), Waterloo (-74), Abba (-75), Arrival (-76), The Album (-77), Voulez Vous (-79), Super Trouper (-80), The Visitors (-81) sekä kolme kokoelmaa: Gold, The Definitive Collection ja 18 Hits

Pisin ihastus -neljänneltä asti!

Järkytyin itsekin tästä tavaramäärästä... En ole koskaan laittanut kaikkea BEATLES-krääsääni samaan kasaan. Sitä onkin kertynyt paljon. Kokoelmassa mm: Viisi julistetta, kolme elämäkertaa, 7 studioalbumia (ei siis kaikkia), kolme kokoelmaa plus Live at the BBC, Help!-elokuva, kolme paitaa, laukku... Huhhuh!

 

Kaunis rupikeppini, jota osaan soittaa tyydyttävästi.
Mutta ainakin saan tuosta lakupötköstä ulos ääntä, toisin kuin kaverini!
Olen ehkä puolueellinen, mutta minusta klarinetti on kaunein
soitin koko maailmassa. Repikää siitä!

 Järjestelmäkameraa en halua, enkä tarvitsekaan. Olen syvästi rakastunut tähän ihanaan 20-vuotta vanhaan Nikonin filmikameraan, jonka isäni minulle lahjoitti. En kyllä oikein osaa sanoa, voiko valokuvausta kutsua miksikään harrastukseksi minun tapauksessani... En edes ole kovinkaan hyvä kuvaamaan.

Katsokaa nyt tuota kaunotarta! 

Tämä ei nyt varsinaisesti liity mihinkään, mutta minä tykkään syömisestä (ja olen siinä vielä tosi hyvä!) 

Ja hedelmät ovat aina hyviä. Nams

Ja sitten viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä: seurakunnan isoskoulutus!

Ylpeänä voin sanoa olevani aktiivisesti mukana seurakunnun nuorten jutuissa ja ensi kesänä riparilla isosena. Jeij.

Onnittelen, jos jaksoit kelata tämän(kin) kilometriviestin loppuun asti. Antaisin tikkarin, mutta olen liian laiska, tsori. Mutta nyt sanon kiitti ja kuitti, häviän taas jonnekin suorittamaan älyllisempää toimintaa.

Arrivederci, amici!

Jännä päästäinen

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin vaihtaan "pääsiäisen" "päästäiseksi", koska luin sanan liian monta kertaa väärin, enkä muutenkaan osannut aloittaa tekstiä kunnolla. Päästäisistä en kyllä kuitenkaan osaa mitään selittää.

Löhöän kotona vanhempien tietokoneella ja mussutan viinirypäleitä. Juttelen kavereille. Siitä on Toten ideaali lomapäivä tehty. Tajusin juuri, että kirjoitan nykyisin koneella todella nopeasti. Muuutta sitten kun alan ajattelemaan asiaa, menee kaikki päin prinkkalaa. Omnom, makea viinirypäle.

Tämä viikonloppu on siis ollut varsin hauska, kun pidimme Naavan ja Nessan kanssa meillä (eli minun kotonani, hos mig, at my place) Munajuhlat. Ei, älkää olko noin likaisia, hyi hyi, me söimme suklaamunia ja keitettyjä kananmunia, ja teimme kaikkea muuta jännää. Suurin osa porukasta myöskin jäi yöksi. Kävimme saunomassa (jännä havainto: sekä tytöt että pojat laulavat lastenlauluja saunoessaanporukalla), sitten Naava lähti kotiin ja me muut jäimme leikkimään pullonpyöritystä. Pojat saivat kasvonaamiot naamaan. Loppuillasta olimme vielä kynsilakkarulettia, jonka tuloksena kaikilla oli moniväriset kynnet.

Ihme porukkaa

Tämä kuva taitaa vain todistaa sen, ettei minusta ja Apinasta

 saa yhtään onnistunutta kuvaa otettua...

Tuossa kaksi hullunhauskaa (köhköh) kuvaa viikonlopulta. (Suklaa)munan vaikutuksesta olimme pienessä hihhulipöhnässä -mutta pisaraakaan alkoholia ei näkynyt! *applause*

Ja sitten ihan vain kumotakseni sen mitä edellisessä kuvassa sanoin, 

tämä kuva on varsin hurmaava.

Ja sitten tähän voinkin kuitata jännän päästäispostaukseni.

Keith Green - Easter Song (taisin juuri löytää uuden gospel-ihastuksen)

Tuostahan koko hommassa on kyse. Jeesus on noussut kuolleista. :)

Näillä mielin on hyvä huomenna lähteä matikan kokeeseen. Jepa.

Adios, amigos!

Musiikkisnobi esittäytyy

Michael Bublé - It's a beautiful day

Tänänn tosiaankin on kaunis päivä. Itse kyllä tykkään jo tästä artistitakin. Muistan kuinka pari vuotta sitten satuin katsomaan mummoni kanssa jonkun ohjelman Michael Bublésta, ja rakastuin lähes heti. Hänen äänensä iski jonnekin syvälle (muttei sentään Niin syvälle, hyi hyi), se on niin pehmeä ja täyteläinen ja tädellinen ja ja ja... Aah.

The Overtones - Gambling man

Tähän kappaleeseen rakastuin heti ensimmäisen kerran, kun kuulin sen radiosta. Tyyli on juuri semmoinen vähän vanhanaikainen ja kevyt tyyli, takapotkuja ja sitä rataa. Kesti kyllä vähän aikaa että sain tietooni ongittua nimen ja esittäjän. Nyt tätä kirjoittaessani popitan (Kiitos, Nessa, tuostakin sanasta) Overtonesia. Ihih. Juuri sellaista musiikkia, mitä kuuntelisin, jos vain tietäisin esittäjiä enemmänkin. Toki, siitä vain etsimään. Mutta olen laiska, enkä oikein osaakaan etsiä.

Benny Goodman - Sing Sing Sing

Mitä tästä muka voisi sanoa? Oih. Soitin viisi vuotta klarinettia, koko sinä aikana mielessäni ei käynyt kertaakaan, että voisin Kuunnella klarinettimusiikkia. Enkä myöskään uskonut ihastuvani –ei, Rakastuvani– jazz- tai big band -musiikkiin. Tämä vain kuulostaa uskomattomalta. Alun rumpusoolo, se klarinettisoolo, trumpetit, piano... Aah. Kaikki mitä rakastan orkesterimusiikissa. Voisin kirjoittaa tästäkin aiheesta 200-sanaisen kirjoitelman suomeksi, englanniksi tai jopa ruotsiksi. (Tai ihan vaikka italiaksi tai venäjäksi, kunhan saan sanakirjan ja kieliopin eteeni...) Ajattelin koko yläasteen, että ne viisi vuotta, jotka olin musiikkiluokalla, olivat silkkaa ajanhukkaa, en oppinut mitään, en ihastunut klassiseen tai mihinkään muuhunkaan "sivistyneeseen" musiikkityyliin, en oppinut soittamaan kunnolla tai mitään muutakaan. Mutta nyt jälkikäteen olen vasta huomannut, että kyllähän siitä vaikutukset jäivät. Tykkään orkesterimusiikista, klarinetin ääni on yksi kauneimmista äänistä, trumpetitkin ovat kivoja (ei kai tähän vaikuta se että ala-asteella olin ihastunut yhteensä kolmeen trumpetisti-poikaan...?).

Nyt, ennen kuin minusta tulee mitään musiikki-snobi-friikkiä, jotain muuta musiikkia kehiin!
The Byrds - Mr. Tambourine Man

Noh, mitäköhän tästä... Se on sitä kuuskytäluvun psykedeliaa. Aivan parasta. 60-luvun musiikkiin ihastuin (tietenkin) Beatlesin kautta 6.-7. luokalla. Ahh. Siitä puheen ollen...

The Beatles - Here comes the Sun

Tähän kappaleeseen on hyvä lopettaa. Aurinko paistaa päivä päivältä lämpimämmin ja lumet sulavat pois. Nauttikaamme kevään ajasta -ja vielä parhaimman musiikin tahtiin. Mums.

Arrividerci!

Mömmö, mutu, mursupulla

Viimeisestä kiitos Nessalle :D

Lempinimet ovat hassu juttu. Lapsuudessani niitä ei suuremmin ollut, ainakaan itselläni. Muistan vain, että tätiäni jotkut hänen kaverinsa kutsuivat Markuksi tai Mawuksi. Ja pitkäaikaisinta ystävääni olen aina kutsunut lempinimellä. Hänen perheessään niitä käytetään itse asiassa jonkin verran. Mutta minulla ei koskaan ole ollut kunnon lempinimeä. Ei sillä että olisi ollut hinkuakaan, tykkään kyllä omasta nimestäni.

Hellittelynimet ovat sitten vielä ihan oma lukunsa. Ystävien kanssa lässytämme toisillemme ja kutsumme toisiamme mm. nimillä "kulta", "muru", "puppeli", "mur(s)upulla", "rakas"... Apinalle tass on tässä vajaa puolen vuoden aikana syntynyt ties mitä kaikkia nimiä... Niiden parhaimmistoa: "kultapuppeli" (wut?), "Turri!", "murmeli", "kissanpentu", "mömmö", "mitunkorvike" (en kyllä ole ihan varma, onko tämä hellittelynimi...)("mitu" on siis sisäpiirinvitsi eikä sitä tarvitse ymmärtää) ja uusimpana "Mutu". En tosiaankaan tiedä, mistä ihmeestä sen olen repäissyt, mutta aloin vain kutsua häntä sillä nimellä hetken mielijohteesta. Yleensähän en oikeasti ole mikään sellainen ihminen, joka keksii tuulestatemmattuja lempinimiä.

Sitten on vielä Koodinimet. En tiedä pojista, mutta tytöt (tai ainakin minä ja ystäväni) keksivät aina ihastuksilleen nimiä, joita käyttämällä voi ihastuksista puhua varsin vapaasti. Joskus nimet tulevat lähes luonnostaan, kuten "Porkkanapää" (ja kenellekäänhän nyt ei jäänyt epäselväksi, mistä tuo nimi tuli?), toisinaan niitä pitää keksimällä keksiä, kuten "Erkki Esimerkki" tai "Nallekarhu" (unohtakaa nuo hirvitykset... Ne ihastuksetkaan eivät kauan kestäneet). Koulun pihalla tuli aina hihiteltyä kaikkea, kuten "Tuol se nyt on!", "Oiii, kato ku sil on söpö paita tänää!", "Oooh, kato nyt ku se on niin Seksikässss!", "Iik, se katto miuhu!" ja niin edelleen... Oih ja voih, tuota ihastuksen määrää. Onneksi se aika on jo ohi. Ihan hävettää 13-vuotiaan minäni palatukset niistä ihmisistä...

Tämä ei nyt ehkä ihan liity lempinimiin, mutta (naisten) nimiä tässä sentään luetellaan:
Lou Bega - Mambo No. 5

Tähän kuittaa Totte, kissimirri, puppeli, Hemuli, mursupulla tai miksi ikinä haluattekaan kutsua.
Arrivederla!