Ajattelin nyt siis keskipäivän ratoksi raapaista tämmöisen kuvajutskan asioista, jotka voisi luokitella harrastuksiksini. Matikan kokeesta en sano sanaakaan...
Aloitetaan vaikka sitten ulkoilusta...
Iki-ihana punainen pyöräni <3Ja siihen kuuluva jännä nopeusmittari |
Hieman esimerkkejä sitten rakkaimmasta
sisäharrastuksestani...
NEULOOSI ISKEE!
Ylh. Raidalliset: ensimmäiset itse neulomani sukat
Pinkit: Viime kesän tuotos, unisukkani
Vihreät: Viimeisin tekele, vasemmalla tarkempi kuva kuviosta
Sininen: Keskeneräinen sukka Apinalle (Jee!)
Vaalea: Viime elokuussa aloitettu...Vieläkin keskeneräinen... Sukka...
Omistuisen värinen möntti: Puolessa tunnissa virkattu pipo
Pohjalla: Itse kutomani viltti viime keväältä
Tarkemmin kuvattuna ihanat "se-oli-rakkautta-ensi-silmukasta-lähtien"bambupuikkoni.
Omistan niitä kahta eri paksuutta.
Tämän jälkeen voikin sitten siirtyä musiikin pariin. Kyllä, sekin on tavallaan harrastus. Hehheh. En vain ole kauhen hyvä muussa kuin fanaattisessa kuuntelussa...
Ensimmäinen suuren rakkauden kohde: ABBA
Kuvassa kaikki studiolevyt: Ring Ring (-73), Waterloo (-74), Abba (-75), Arrival (-76), The Album (-77), Voulez Vous (-79), Super Trouper (-80), The Visitors (-81) sekä kolme kokoelmaa: Gold, The Definitive Collection ja 18 Hits
Pisin ihastus -neljänneltä asti!
Järkytyin itsekin tästä tavaramäärästä... En ole koskaan laittanut kaikkea BEATLES-krääsääni samaan kasaan. Sitä onkin kertynyt paljon. Kokoelmassa mm: Viisi julistetta, kolme elämäkertaa, 7 studioalbumia (ei siis kaikkia), kolme kokoelmaa plus Live at the BBC, Help!-elokuva, kolme paitaa, laukku... Huhhuh!
Järjestelmäkameraa en halua, enkä tarvitsekaan. Olen syvästi rakastunut tähän ihanaan 20-vuotta vanhaan Nikonin filmikameraan, jonka isäni minulle lahjoitti. En kyllä oikein osaa sanoa, voiko valokuvausta kutsua miksikään harrastukseksi minun tapauksessani... En edes ole kovinkaan hyvä kuvaamaan.
Katsokaa nyt tuota kaunotarta!
Tämä ei nyt varsinaisesti liity mihinkään, mutta minä tykkään syömisestä (ja olen siinä vielä tosi hyvä!)
Ja hedelmät ovat aina hyviä. Nams
Ja sitten viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä: seurakunnan isoskoulutus!
Ylpeänä voin sanoa olevani aktiivisesti mukana seurakunnun nuorten jutuissa ja ensi kesänä riparilla isosena. Jeij.
Onnittelen, jos jaksoit kelata tämän(kin) kilometriviestin loppuun asti. Antaisin tikkarin, mutta olen liian laiska, tsori. Mutta nyt sanon kiitti ja kuitti, häviän taas jonnekin suorittamaan älyllisempää toimintaa.
Arrivederci, amici!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti