Kaipa minäkin joskus halusin olla prinsessa. Ehkä haluan olla sitä edelleenkin. Mutta en kimaltelevilla iltapuvuilla ja linnalla varustettu prinsessa. Rahalla, vaikustusvallalla tai ulkonäöllä ei siinä suheessa ole mitään merkitystä. Kaikkihan tietävät, kun puhutaan "arkipäivän sankareista". Minä haluaisin olla vähän kuin "arkipäivän prinsessa".Mitä sitten tarkoitan "arkipäivän prinsessalla"? Ehkä se on vähän semmoinen moniasteinen ja -selitteinen asia. Tai siis, että sellaiseksi prinsessaksi ei voi syntyä tai muuttua yhtäkkiä yhdessä yössä, sellaiseksi pitää kasvaa, opetella ja tavallaan "orientoitua". Se vaatii myös aikaa ja oikeita ihmisiä ympärille. Mutta kuitenkin, jokainen voi käsittää asian ihan eri tavalla, ja hyvä niin. Nyt siis kerron, mitä arkipäivän prinsessa tarkoittaa ja "miten sellaiseksi tullaan".
1. Arvosta elämässäsi olevia asioita ja ihmisiä
Toisten kadehtiminenhan on tunnetusti tyhmää ja vielä tyhmempää siitä tekee se, että kaikki kuitenkin joskus kadehtivat jotakuta toista eikä siitä pääse eroon. Nekin ihmiset, jotka sanovat kadehtimisen olevan turhaa ja käskevät lopettamaan sen (nyt siis minäkin mukaanlukien), kadehtivat joskus jotakuta jostakin. Mutta ehkä se juttu onkin, että jättää kateuden oman onnensa nojaan ja keskittyy niihin asioihin, jotka ovat itsellä hyvin. Ja toki tosi hauskaa on ajatella, jos jokin asia on paremmin kuin sillä ihmisellä, jota kadehtii...
2. Rakasta itseäsi, rakasta muita
Että nyt varmasti menee tarpeeksi kliseiseksi, painotan vielä tätäkin. Mutta tottahan se on, että kun rakastat itseäsi, on helpompi rakastaa muitakin. Pätee ihan melkein mihin vain kuten esimerkiksi vieraiden kielien oppiminen on helppoa, kun äidinkieli on "kunnollista" ja vahvana pohjakielenä (ja oman äidinkielen osaaminen "kuin vettä vaan" on oikeasti muuten ensiarvoisen tärkeää!). Ja kyllähän se sitten muillekin välittyy, kun on oppinut rakastamaan itseään. Se vie aikaa, en voi itsekään väittää rakastavani, tai edes Pitäväni, itsestäni niin paljon kuin olisi tarpeen. Yritän kuitenkin parhaani.
3. Toteuta haaveitasi
Ihan tosi. Haaveet ovat ihania, ne tuovat elämään toiveita ja tietynlaista jännitystä. Miettikää nyt vaikka Disney-prinsessoja, heilläkin oli unelmia. (Ne tietenkin olivat romantisoituja ja todellisuudessa melko mahdottomia.) Ja he halusivat toteuttaa ne, Tuhkimo lähti sinne tanssiaisiin huolimatta äitipuolen kieroiluista (toki siihen tarvittiin ripaus taikaa ja outo pyylevä kummitäti), Ariel uhmasi isänsä tahtoa ja muuttui ihmiseksi saavuttaakseen rakkauden (okei, aika älytöntä, hän näki Erikin vain kerran laivalla ja pelasti tämän, ja sitten onkin löytänyt elämänsä rakkauden) ja Tiana teki töitä saadakseen unelmansa toteutettua ja siinä sivussa tajusi myös mitä hän Tarvitsi (yllätys yllätys, Rakkaushan sen oli). Minullakin on haaveita, unelmia, jotka ehkä haluaisin toteuttaa. En ole koskaan ollut ihminen, joka vain lähtee tuosta vain toteuttamaan mielihalujaan. Olen aika arka näissä asioissa ja joka kerta muistutan itseäni siitä, että "kuitenkin on joku, joka osaa paremmin". Tuosta minun olisi päästävä eroon. Mutta kaikkihan sen tietävät, että se on hankalaa...
4. "Päiväni prinsessana"
Sitten on näitä. Vanhojen tanssit ja häät ovat yleensä ne yleisimmät "päivät prinsessana". Saa pukeutua kauniisiin leninkeihin, kaikki muut ihastelevat, saa tanssia jonkun ihanan kanssa ja kaikki on kuin satua. Niinhän se oli? Mutta miksei mikä tahansa muu päivä voisi olla "päivä prinsessana"? Etenkin, jos elämässä sattuu olemaan mukana se yksi erityinen ihminen (ts. parisuhde, rakkaus, kumppani, rakas), kyllähän vaikka jokainen päivä tuntuu kuninkaalliselta. Eikö niin? Minusta ainakin useimmiten. Ja kuka estää pukemasta parhaimpia vaatteitaan päälle ja käyskentelemästä ympäri kotia tai tälläytyä vähän paremmin kouluun? Tai ajattelemasta rippijuhlia, valmistujaisia/ylioppilasjuhlia ja muita sen semmoisia prinsessapäivinä. Ja ihan varmasti jokaisen tytön ensimmäinen päivä prinsessana on ristiäiset/nimiäiset, eikö vain?
5. "Oot maailman kaunein, vähän niinku rinsessa"
Joskus aikuisena, jos/kun on omia lapsia, he aivan varmasti ajattelevat että äiti on maailman kaunein nainen. Vähän niin kuin prinsessa. Ja tietenkin se Erityinen Rakas Ihminen pitää aina kauniina, kuin prinsessana. Tokihan se voi myös olla, että siinä vaiheessa kun on aikuinen ja omia lapsia jne, ei enää unelmoi prinsessana olemisesta vaan on jo Kuningatar. Ja kuningattarella on maailman kauneimmat pikku prinsessat ja prinssit perillisinään.
The End
Ps. Jaksoin vihdoin rempata ulkoasua, eikös olekin hieno?
