Piirrä mulle hymy

Sitä todella kaipaan

Palmusunnuntai, pitäisi olla virpomassa mummoa, pappaa, tätejä, enoa, serkkuja... Ja mitä teen? Istun yksin kotona koneen ääressä. Miksi? Koska en jaksa äitiä. Hän on ollut tämän päivän koko ajan todella v*****ntunut, enkä kestä nyt katsoa sitä, kuiunka hän on sukulaisille kuin mitään ei olisikaan, mutta sitten kun pääsisimme kotiin, hän v****ilisi omalle perheelleen vielä lisää. Joten oma seura on kivaa. Vähän kyllä harmittaa, kun mummoni varta vasten pyysi minua menemään... Mutta kun ei huvita. Surullista.

Muutenkin tämä viikko on osaksi mennyt vähän niin ja näin, jokseenkin kyyneliä pidätellessä... Ulkopuolisuuden pelkoa, riitoja, toisen mielen pahoittamista, palelua, myöhään ilalla rustattuja ruotsin, italian ja englannin kirjoitelmia... Olen myös tosi väsynyt. Noh, ensi keskiviikkona alkaa koeviikko, jonka jälkeen viisipäiväinen loma (koska torstaina vapaata, kun ei ole koetta). Pitäisi siis hieman helpottaa.

Tietenkin tässä viikossa on myös ollut paljon hyvää. Aurinko paistoi, sain taas istua kahtena aamuna kahvilassa luokkakaverini kanssa (vaikka rahaahan siihen paloi... Saakelin kallis paikka tuo Coffari) ja nauttia paikan aamusoittolistasta (vanhaa ja pehmeää musiikkia), näin ensimmäistä kertaa elämässäni, kun joku itki onnesta -minun takiani (siinä meinasi itsekin hieman herkistyä...), sain Emilian kanssa loistoidean (shh, se on salaisuus), vietin mahtiperjantai-illan luokkalaisteni tyttöjen kanssa ja nautin saapuvast keväästä. Ainiin! Ja huomasin, että minulle on jostain ilmestynyt pohjelihakset. O.O On suuri mysteeri, mistä ne oikein ovat ilmestyneet...

Koko viikon on päässäni pyörinyt ties mitä kaikkea suomalaista musiikkia ja sen semmoista. Kovinkaan moni tuntemistani ihmisistä ei ehkä uskoisi, mutta rakastan Jorma Kääriäistä (siis artistina, ei nyt sentään ole mitään etäihastusta johonkin vanhaan kurppaan). Sen ääni on vain niin ihanan pehmeä ja kaikkea...

Tämä on lempparini: Sinä Vain

Kaikenlaisesta muustakin suomalaisesta iskelmästä pidän. Kuten Matista ja Teposta, Mambasta, J. Karjalaisesta... Hihi. Kannattaa kuunnella, se on kivaa hömppää.

Tämän kertosäe soi päässäni todella pitkään, mutten tiennyt esittäjää enkä ollut edes varma nimestä... Kiitos Yle Teeman Suomi-iskelmä ohjelman sain siihenkin vastausken. Four Cats - Suuret Setelit
Samaisesta ohjelmasta sain myös tietää nimestä jotain jännää: muusikkoslangilla 'cat' tarkoittaa muusikkoa/soittajaa, joten yhtyeen nimi ei oikeastaan ole "Neljä kissaa" vaan "Neljä muusikkoa".
Alkuperäinenkin versio, Kingston Trion Greenback Dollar on toki myös lähellä sydäntäni: Greenback Dollar

Tämä saattaisi nyt riittää tällä kertaa, yritän tulevaisuudessa kirjoittaa hieman useammin... Tai sitten en.

Iskelmäisiiin tunnelmiin kuittaa Totte. Arrivederci amici!