Ikävä(ä)

Tuli ikävä kirjoittamista, joten turvauduin tähän sivustoon... No en sentään, kirjoittelen järkyttävän määrän kirjeitä Apinalle.

Rupesin tänään miettimään ikävän tunnetta ajaessani kotiin Nessan luota. Mitä se ikävä oikeastaan on? Miten voi määritellä sen, että on ikävä jotakin tai jotakuta? Ja miltä se tuntuu? Onko ikävääkin monta eri lajia?

Minä tiedän, että minulla on ikävä Apinaa. (Se män Lontoosee, viuh vauh, ja tulee takas vasta laulantaiaamuyöstä) Tiedän sen, koska rakastan häntä. Haluaisin olla hänen kanssaan ja mietin koko ajan mitä kaikkea olemme tehneet ja mitä voisimme tehdä, kun näemme seuraavan kerran. On tässä tullut muunkinlaisia tunteita, mutta vaiettakoon niistä... Ihan vain yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Ikävää on siis ainakin sellaista lajia, että kaipaa toista ihmistä. Ja sitäkin varmaan kahdenlaista. Toinen semmoista romanttista ja toinen semmoista... Vähän kuin "yleisellä tasolla". Vaikka kaverimielessä. Ei siis kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä sen toisen kanssa vaan yhteistä hauskanpitoa ja yhdessä oloa. Siinä on iso ero.

Minä tiedän myös, että minulla on ikävä kesälomaa. Tai siis kaipaan sitä. Se taasen on sellaista... Haikeutta. Unelmointia. Ja kyllästymistä samaan tasaiseen puurtamiseen, mitä on tehnyt edellisestä elokuusta asti. Joulu vain oli siinä välissä. Se on suunnitelmia ja intoa. Sellaista tavallaan abstraktimpeihin, toisaalta konkreettisempiin asioihin liittyvää. Siihen ei ehkä liity tietty ihminen ja siihen ihmiseen kohdistuvat tunteet niin voimakkaasti. Ymmärtäähän tästä nyt, mitä tarkoitan?

Sitten on vielä toinen vähän erilainen merkitys sanalle "ikävä". Se on semmoinen kalvava, melko negatiivinen tunne jossakin syvällä. Se ei tunnu niin tietoisesti, kuin esimerkiksi viha, mutta sen tuntee silti tietynlaisena kylmänä tunteena jossakin rintakehän takana. "Se iskee suoraan sydämeen!" Tuossa muutamia päiviä sitten, kun vietin aikaa pienellä kaveriporukalla, eräs henkilö sanoi aika pahasti minun kuulleni Apinasta. En nyt sitä tarkemmin selitä, mutta paha mielihän siitä minulle tuli. Ja parin päivän ajan jossakin tuolla syvällä kurkunpään ja pallean välissä tuntui kireä, painostava ikävän tunne. Semmoinen paha mieli, muttei kuitenkaan surullinen tai vihainen. Se vain tuntui ikävältä.

Ja nyt minulla on suuri ikävä sänkyyn, lähden nukkumaan. Sain kaiken tilitettyä, mutta tuskinpa tuossa mitään ihmeellistä on. Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin kiljaisen riemusta: sain äidinkielen WA(Written Assignment)-työstä numeroksi Yhdeksikön! En olisi koskaan uskonut. Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä nukkumaan.

Buona notte tutti!